Hannu Nisun ja Tomurin tyyliä Uudessakaupungissa vuonna 1951. Tomurin suku oli vailla
vertaa, emä oli nelinkertainen ravikuningatar Tomu ja isä kaksinkertainen ravikuningas Lohdutus
Taitavia hevosmiehiä ja tunnettuja kilpahevosia

 

Sastamalan alueella on aina arvostettu hyvää hevosta ja ymmärretty hevosjalostuksen merkitys. Järjestettyjä kilpailuja täällä on ajettu jo ainakin 1890-luvulla. Miesmuisti kantaa hyvin 1940-luvun lopulle, jolloin lähes kaikki maataloustyöt ja metsäajot tehtiin vielä hevosella. Sotien jälkeen Karjalan miehet toivat mukanaan piristystä ja väriä alueen ravitoimintaan ja seuraavina vuosikymmeninä myös yhdistystoiminta oli vilkasta. Tyrvään seutu oli näkyvästi mukana, kun lämminveriset hevoset tulivat Suomeen 1960-luvulla. Raviurheilun suuren yleisösuosion ja kasvun vuodet 1970- ja 1980-luvulla olivat myös täällä vahvaa aikaa. Paikallisista hevosmiehistä on ainesta paksuksi historiikiksi. Tämä kirjoitus käy läpi alueen ravikuninkaallisia, kasvattajia, valmentajia, omistajia, ohjastajia, tunnettuja kilpahevosia ja yhdistyksen toimintaa sen perustamisesta lähtien.

 

 

 

Yhdistystoiminnan alku

Varhaisin maininta ravikilpailutoiminnasta ajoittuu vuoteen 1896, jolloin Tyrvään Sanomat kirjoitti helmikuun numerossaan 27. tammikuuta järjestetyistä kilpailuista. Silloin osanottajia oli ollut 13, hevoset suorittivat juoksunsa yksitellen ja palkintolautakunta kiinnitti huomiota myös hevosen hoitoon, siisteyteen ja ravin tyyliin. I palkinnon rajana oli aika 4.15, ja juostava matka oli kaksi virstaa, eli 2132 metriä. Kiikkalaisen Nestor Junnilan tamma Voima juoksi tasan 4.15, mutta oriiden sarjassa aika jäi saavuttamatta.

Seuraavana vuonna kilpailtiin maaliskuun 15. päivä Evonlahdella ja järjestäjänä mainitaan. Tyrvään hevosystäväin seura.. Kaltsilan Sallin talon isäntä Frans Tuomisto toimi alkuvuosina kilpa-ajojen tärkeimpänä vetäjänä.

Toukokuussa 1909 vahvistettiin Tyrvään ja lähipitäjien hevosjalostusyhdistys Hippoksen säännöt. Sittemmin, ilmeisesti sekaannuksen myötä on yhdistystoiminnan alkamisvuodeksi määritelty vuosi 1910, ja mm. juhlaraveja on vietetty aina kunkin vuosikymmenen alussa. Kilvanajo ja hevosjalostus saivat lisää puhtia 1910-luvun alkupuolella. Ravikilpailujen yhteydessä järjestettiin hevosnäyttelyjä ja valistavia iltamia, joissa tammanomistajia innostettiin jalostustyöhön. Vuonna 1911 Liekoveden jäällä järjestettiin ensimmäistä kertaa haasteajot, joihin kutsuttiin Huittisten, Punkalaitumen ja Kiikoisten yhdistykset kilpailemaan tyrvääläisiä vastaan. Oriinpito vilkastui myös vuosikymmenen kuluessa. Hyvälaatuisten siitosoriiden huippuna suomenennätysori Riuska 123 astui vaikean vuoden 1918 Karkun Fulkkilassa.

Hippos -sana jäi pois yhdistyksen nimen lopusta 1930-luvulla ja uusien toimijoiden myötä toimintaan aktivoitui myös uusia muotoja. Ravikilpailujen lisäksi ohjelmaan kuuluivat varsanäyttely, tammojen kantakirjaanottotilaisuus sekä aikuisille hevosille avoin käyttökelpoisuuskilpailu. Seura suunnitteli myös oman siitosoriin hankkimista, mutta rahatilanne ei antanut siihen mahdollisuutta. Paikkakunnan orimarkkinoilla tosin esiintyi aitoa kilpailua ja sen ansiosta hevosjalostus sai uutta verta ja jalostuksen arvo nousi edelleen.
 

Napakka nousu heti sotien jälkeen

Raskaiden sotavuosien jälkeen 1940-luvun loppupuoli oli jälleen hevosjalostuksen ja näyttelytoiminnan kulta-aikaa. Paikallisten isäntämiesten keskuuteen tuli tuulahdus aktiivista, karjalaista hevosmiesperinnettä.

Vuonna 1946 yhdistys hankki siitosoriikseen Toivon-Hurran. Ori jätti seudulle kymmenittäin hyviä jälkeläisiä. Konepajayrittäjä Niilo Ranni oli paikkakunnalla merkittävä työnantaja ja myös tunnettu hevosmies. Hän osti Toivon-Hurran vuonna 1948, mutta myi sen pian eteenpäin. 1940-luvun loppuvuosista 1950-luvun puoleenväliin oli tapana järjestää kolmet jääravit vuodessa, yleensä Roismalanlahdella, Kiikan Kiimajärvellä ja Karkussa Pappilanrannassa. Paikkakunnan parhaimmistoon kuului silloin Hannu Nisun huippusukuinen ori Tomuri, Heikki Pakarisen tamma Paula sekä E. Harsun ori Poiju.

Maatalouden koneellistuminen 1950-luvun lopulta lähtien vähensi voimakkaasti hevosenpitoa ja se heijastui myös juoksijajalostukseen. Lämminverihevosten myötä raviurheilu syttyi uutteen nousuun 1960-luvulla. Paikallisista miehistä lämminveriraviurheilun edelläkävijöitä olivat Vilho Lehikoinen, Tuomo Mäkelä ja Ruotsilan kartanon isäntä Karl August Rydman. Heidän ennakkoluuloton toimintansa nosti Tyrvään seudun lämminveriraviurheilun Suomen kärkitasolle seuraavan vuosikymmenen aikana. Lukemattomilla huippuhevosilla seitsemän vuosikymmenen aikana kilpaillut .Kiikan Maestro. Tuomo Mäkelä on ainutlaatuinen osa suomalaista raviurheilun historiaa.
 

Merkittäviä juoksijoita

Vireällä 1950-luvulla seudulla vaikutti runsaasti merkittäviä juoksijoita. Hannu Nisun huippujuoksijaori Tomuri (ennätys 30.8) jatkoi vuonna 1945 alkanutta kilpauraansa 1950-luvun puoleenväliin asti. Ahkerasti kilpaillut Tomuri kuului maakunnan parhaisiin hevosiin. Tomurin suku oli vailla vertaa, emä oli nelinkertainen ravikuningatar Tomu ja isä kaksinkertainen ravikuningas Lohdutus. Harvinaisen vauhdikas kolmikko olivat vuonna 1949 syntyneet tähtijuoksijat Heikki Pakarisen Aro-Usko, Vilho Lehikoisen Eri-Matti ja Tuomo Mäkelä Veto. Toistasataa voittoa juossut Aro-Usko oli Pakarisilla syntynyt, oman aikansa kovan kilpatamman, Paulan, varsa. Kuninkuusraveissa parhaimmillaan kuudenneksi sijoittuneen Aro-Uskon ennätys seisovalla lähdöllä oli 28.2. Heikki Pakarisen omistama ja useimmiten Osmo Pakarisen ohjastama Aro-Usko edusti haasteajoissa kolmena vuonna Satakuntaa, voitti Auran Ajot Turussa vuonna 1960 ja Satakunnan Haarikan kahdesti.

Vilho Lehikoisen Eri-Matti osallistui kuninkuusraveihin Lahdessa vuonna 1958. Oriin virallinen ennätys on 28.4, mutta 1000 metrillä hevonen saavutti ajan 25,0. Eri-Matti vaikutti myös siitoksessa ja sen nimekkäin jälkeläinen on kaksinkertainen ravikuningatar Marinka. Paikkakunnalla Eri-Matin jälkeläisistä menestyi Niilo Luonsin kasvatti Vinha-Matti, jolla Vilho Lehikoinen osallistui Forssan kuninkuusraveihin vuonna 1968. Tuomo Mäkelän Veto dominoi nopeustilastoja ennätysajallaan 26,9. Vuoden 1958 nopeinta oria ei koskaan kelpuutettu kantakirjaan, eikä se näin päässyt kilpailemaan kuninkuusraveihin ja oriin panos siitoksessa jäi valitettavasti näkemättä.


Suomen ja Neuvostoliiton raviyhteistyö alkoi 1950-luvulla. Suomen ravijoukkueen ensivierailu Moskovaan oli vuonna 1957. Kuuden hevosen edustusjoukkueeseen kuuluivat Tuomo Mäkelän Veto ja Vilho Lehikoisen Jaki. Jaki tuli aikanaan tunnetuksi talviratojen tasoitushaina, hevosen paras ennätys oli 30.2. Aivan perustellusti hevoskasvatusyhdistys saattoi vuoden 1957 vuosikertomuksessaan todeta, että raviurheilun painopiste Satakunnassa on Tyrväällä.

Kolminkertainen ravikuningatar Sato-Satu juoksi ensimmäisen tittelin Kuopiossa vuonna 1959 omistajalleen Pentti Yli-Houhalalle. Seuraavat tittelit Sato-Satu juoksi uudelle omistajalleen Tuomo Mäkelälle vuonna 1960 Käpylässä ja Jyväskylässä vuonna 1962. Helsingissä juostu 27,1a oli tamman ennätys. Nykyään Sato-Satu näkyy usean menestyshevosen sukutaulussa esivanhempana.

Voittokone ja erinomainen periyttäjä, vuonna 1964 syntynyt ori Vekkuli (ennätys 25,7) oli Tuomo Mäkelän seuraavia menestyshevosia. Vekkulin jälkeläinen Vekku-Lento (ennätys 26,7) voitti Derbyn vuonna 1976, mutta nuori ori menehtyi traagisessa tallipalossa vuonna 1977. Vekku-Lennosta ehti syntyä 89 varsaa, joista peräti 25 saavutti tähtiajan. Sukua vahvimmin jatkoi Kriterium-voittaja, 24,3 aikainen ori Suikku, jolla Tuomo Mäkelä kilpaili nelivuotiskaudesta 7-vuotissyksyyn. Suikku oli jo kilpailuaikanaan tammanomistajien suosiossa. Valioperiyttäjä Suikun jälkeläismäärä 1240 on Suomen suurin. Viimeisten vuosikymmenten menestyshevosissa on useita oman paikkakunnan kasvatteja. Kiikasta Krapin perheen kasvatti Ero-Mori osallistui kahdesti kuninkuusraveihin ja juoksi nimiinsä tasoitusajon Suomen ennätyksen 23.0.

Vuonna 1980 15 voittoa juossut Jouko Pakarisen Pelori ja Markku Kärjen Telluri keräsivät merkittävän voittosumman V5- ja talvisarjoista. Hieman myöhemmin pätkänopeuttaan näytti Mikko ja Timo Leivon Riikan-Poika 24,8a.

Tukholman Elitkamppeniin vuonna 1992 osallistui Soile Kopsan ja Kaarlo Koivuniemen omistama Perikuva. Ruotsissa juostu 22,1a on oriin ennätys. Kouvolan kuninkuusraveihin vuonna 2007 osallistui Sauli Lähdeniemen omistama ja valmentama Turon Loppi. Oriin sijoitus oli viiden ja paras ennätys 22,6a.

Tuomo Mäkelän otsikkohevosia 1990-luvulla olivat seutumme nopein kylmäverihevonen Vistari (21,4a) ja kuninkuuskisaan vuonna 1996 osallistunut ja myöhemmin siitoksessakin onnistunut Niko-Vokker (21,9a).
 

Lämminverisiä ennätyshevosia

Lämminverihevosten suunnannäyttäjiä tällä seudulla olivat Tuomo Mäkelä ja Vilho Lehikoinen. Lämminverihevoset hyväksyttiin Suomessa vuonna 1960 ja aivan alussa katse oli idässä. Presidentti Urho Kekkoselle Neuvostoliitosta lahjoitetun Kaunottaren ensimmäinen Suomessa syntynyt varsa Tamara tuli Tuomo Mäkelän talliin Kiikkaan. Varsin pian mallia otettiin kuitenkin länsinaapurista. Mäkelän ohella Vilho Lehikoinen oli uranuurtajia Ruotsin tuonnin suuntaan. Ensimmäinen Suomessa alle 1.20 juossut hevonen oli Vilho Lehikoisen Frappant, joka vuonna 1963 juoksi 19,8. Lehikoisen oma kasvatti Lady Speed voitti 4-vuotiaiden Derbyn vuonna 1971. Varhaisten vuosien ennätykset eivät ole vertailukelpoisia nykypäivään, mutta ihmehevoseksi tituleeratun Limitin 2-vuotisaika 20.0 häikäisi kaikki ravipiirit. Tuomo Mäkelä myi oriin pian Ruotsiin, minne se jätti 400 varsaa. Lämminverivoittoiseksi muuttuneen raviurheilun 1970-80 .lukujen suurmenestyjät nostivat Tuomo Mäkelän maamme kaikkien aikojen parhaimpien ravimiesten ja valmentajien kärkipäähän, myös ulkomailla tunnetuksi. Mäkelän tallin lukuisia ennätyshevosia olivat vuoden 1966 nopein hevonen Isorsk (17,7). Harmaa Mynttorg ravasi Suomen ennätysvauhtia vuosina 1974 (16,4) ja 1975 (15,8). Dennison Hannover hurjasteli Mikkelissä 1986 12,4.

Tuomo Mäkelän valmennustalli niitti mainetta säännöllisesti 1960-luvulta alkaen. Pulemjotin, Frances Minin, Flight Boyn ja Meadow Musialin kintereillä seurasi tällä seudulla myös muita menestyviä hevosia. Oman aikansa vauhtikoneita olivat Lehikoisen Pikant, Royal Speed ja Valiron. Pikantin tulos 16,5 oli kovaa luokkaa vuonna 1975. Lehikoisen tyttärentyttären Irina Jalamon Valid Darling teki pitkän ja menestyksekkään kilpauran.

Martti Pakarisen tallista tulivat muun muassa pätkänopea tamma Lovely Me ja oma kasvatti, Derby-finalisti Circo. Osmo Pakariselle useita voittoja juoksivat Great Fast ja Grain. Jorma Ketolan tamma Egyptian Queen saavutti ennätyksen 14,6.

Liisa ja Kosti Irrin New Lady juoksi parhaimmillaan 1.13,8. New Ladyn menestysjuoksujen takaa löytyy aktiivia parinkymmenen hevosen ammattivalmennustallia Kutalassa ja Tampereen Teivossa pitävä Tuija Irri.
 

Pitkän linjan kasvattajia

Alueella syntyneiden varsojen määrä vakiintui 1980-luvulla 20-30 välille ja ikäluokista on säännöllisesti noussut menestyviä kilpahevosia. Kiikkalaisen Tuomas Krapin emätammat Katve ja Ero-Sirkka saavuttivat huomattavaa arvostusta jälkeläisillään. Ero-Sirkasta jäi kaksi alle 1.25 ennätyksen juossutta valiojuoksijaa ja viisi tähtijuoksijaa. Ero-Sirkan varsoista Ero-Mori (23.0) juoksi kilpaurallaan 37 voittoa ja keräsi markoissa lähes 100.000 euron voittosumman. Pitkän matkan juoksijana tunnettu Suikun-Sälli saavutti ennätyksen 24.6. Katveen nopein jälkeläinen on 400.000 markan voittosumman ja 23,9 volttiennätyksen juossut Tähti-Virka 23,9. Useita hevosia Houhajärvellä kasvattaneen Rauno Laurilan emätamman Jolkutuksen nopein jälkeläinen on Vikuneeri 24.1. Martti Hämäläisen tallin Eri-Carmenin varsoista nopein on Tähti-Carmen 24,3. Pentti Mustanojan tallissa Myllymaassa syntynyt Ressan-Vävy on myös saavuttanut valioajan 24.0 Ensimmäinen Suomessa syntynyt haamumaileritamma My Savannah on Kirsti Pulkkisen kasvatti Kiikasta. Vuoden 1989 Kriterium-voittaja Ceri Boy on hevoskauppiaana tunnetun Gunnar Frimanin kasvatti. Jouko Pakarisen tallissa vaikuttaneen tamman Amoruus jälkeläisiä olivat Ilon-Pito 27,2, sekä yhteensä 31 voittoa ja 29.0 ennätyksen juossut Pelori ja ahkerasti kilpaillut Riion. Varhaisemmista kasvateista ravikuningas Puhemies syntyi vuonna 1957 Mauri Haapaniemellä Kärppälässä. Nelivuotiskauden Puhemies kilpaili Masosta Kusti Hämäläisen omistuksessa.

Tämän päivän suurin kasvatustalli on Härkälöillä Kiikoisissa. Esko Härkälän kasvateista Passin Liina, Ponten Piku ja Vajatso sekä Erkki Härkälän kasvattama ja kilpailuttama Poika-Vesori (25,6) ovat nimekkäimpiä.
 

Toiminta jatkuu perinteitä kunnioittavalla tavalla

Tyrvään ja lähikuntain hevoskasvatusyhdistyksen uudet säännöt ja uusi nimi Vammalan seudun Ravi hyväksyttiin vuonna 1993. Toiminnan painopisteenä ovat edelleen tukea hevoskasvatusta, järjestää kantakirja- ja varsanäyttelyjä sekä jääraveja, joita pyritään kehittämään monipuolisen perhetapahtuman suuntaan. Yhdistys järjestää myös koulutustilaisuuksia ja matkoja huomattaviin kilpailutapahtumiin. Aikakirjoihin Vammalan jääravit jäävät totopelin johdosta. Vammalan jäällä pelattiin totalisaattoria kaksipäiväisissä ajoissa vuonna 1964, mutta sitten seurasi 21 vuoden tauko. Raviperinne herätettiin uudelleen henkiin 1985 ja sen jälkeen kilpailuja on olosuhteiden salliessa järjestetty säännöllisesti. Vuonna 1989 ohjelmassa oli V4-vedonlyönti, viimeinen kerta kun Suomessa on totoa pelattu muualla kuin kiinteällä raviradalla.

Raviurheilun ammattimaistuminen ja toisaalta yleisömäärien lasku paikan päällä ravikilpailussa muuttavat raviharrastuksen toimintaympäristöä. Lajin tunnetuksi tekijänä ja harrastuksen ylläpitäjinä paikallisyhdistyksillä on edelleen merkittävä tehtävä.

Hannu Nisun ja Tomurin tyyliä Uudessakaupungissa vuonna 1951. Tomurin suku oli vailla
vertaa, emä oli nelinkertainen ravikuningatar Tomu ja isä kaksinkertainen ravikuningas Lohdutus
Taitavia hevosmiehiä ja tunnettuja kilpahevosia

 

Sastamalan alueella on aina arvostettu hyvää hevosta ja ymmärretty hevosjalostuksen merkitys. Järjestettyjä kilpailuja täällä on ajettu jo ainakin 1890-luvulla. Miesmuisti kantaa hyvin 1940-luvun lopulle, jolloin lähes kaikki maataloustyöt ja metsäajot tehtiin vielä hevosella. Sotien jälkeen Karjalan miehet toivat mukanaan piristystä ja väriä alueen ravitoimintaan ja seuraavina vuosikymmeninä myös yhdistystoiminta oli vilkasta. Tyrvään seutu oli näkyvästi mukana, kun lämminveriset hevoset tulivat Suomeen 1960-luvulla. Raviurheilun suuren yleisösuosion ja kasvun vuodet 1970- ja 1980-luvulla olivat myös täällä vahvaa aikaa. Paikallisista hevosmiehistä on ainesta paksuksi historiikiksi. Tämä kirjoitus käy läpi alueen ravikuninkaallisia, kasvattajia, valmentajia, omistajia, ohjastajia, tunnettuja kilpahevosia ja yhdistyksen toimintaa sen perustamisesta lähtien.

 

Yhdistystoiminnan alku

Varhaisin maininta ravikilpailutoiminnasta ajoittuu vuoteen 1896, jolloin Tyrvään Sanomat kirjoitti helmikuun numerossaan 27. tammikuuta järjestetyistä kilpailuista. Silloin osanottajia oli ollut 13, hevoset suorittivat juoksunsa yksitellen ja palkintolautakunta kiinnitti huomiota myös hevosen hoitoon, siisteyteen ja ravin tyyliin. I palkinnon rajana oli aika 4.15, ja juostava matka oli kaksi virstaa, eli 2132 metriä. Kiikkalaisen Nestor Junnilan tamma Voima juoksi tasan 4.15, mutta oriiden sarjassa aika jäi saavuttamatta.

Seuraavana vuonna kilpailtiin maaliskuun 15. päivä Evonlahdella ja järjestäjänä mainitaan. Tyrvään hevosystäväin seura.. Kaltsilan Sallin talon isäntä Frans Tuomisto toimi alkuvuosina kilpa-ajojen tärkeimpänä vetäjänä.

Toukokuussa 1909 vahvistettiin Tyrvään ja lähipitäjien hevosjalostusyhdistys Hippoksen säännöt. Sittemmin, ilmeisesti sekaannuksen myötä on yhdistystoiminnan alkamisvuodeksi määritelty vuosi 1910, ja mm. juhlaraveja on vietetty aina kunkin vuosikymmenen alussa. Kilvanajo ja hevosjalostus saivat lisää puhtia 1910-luvun alkupuolella. Ravikilpailujen yhteydessä järjestettiin hevosnäyttelyjä ja valistavia iltamia, joissa tammanomistajia innostettiin jalostustyöhön. Vuonna 1911 Liekoveden jäällä järjestettiin ensimmäistä kertaa haasteajot, joihin kutsuttiin Huittisten, Punkalaitumen ja Kiikoisten yhdistykset kilpailemaan tyrvääläisiä vastaan. Oriinpito vilkastui myös vuosikymmenen kuluessa. Hyvälaatuisten siitosoriiden huippuna suomenennätysori Riuska 123 astui vaikean vuoden 1918 Karkun Fulkkilassa.

Hippos -sana jäi pois yhdistyksen nimen lopusta 1930-luvulla ja uusien toimijoiden myötä toimintaan aktivoitui myös uusia muotoja. Ravikilpailujen lisäksi ohjelmaan kuuluivat varsanäyttely, tammojen kantakirjaanottotilaisuus sekä aikuisille hevosille avoin käyttökelpoisuuskilpailu. Seura suunnitteli myös oman siitosoriin hankkimista, mutta rahatilanne ei antanut siihen mahdollisuutta. Paikkakunnan orimarkkinoilla tosin esiintyi aitoa kilpailua ja sen ansiosta hevosjalostus sai uutta verta ja jalostuksen arvo nousi edelleen.
 

Napakka nousu heti sotien jälkeen

Raskaiden sotavuosien jälkeen 1940-luvun loppupuoli oli jälleen hevosjalostuksen ja näyttelytoiminnan kulta-aikaa. Paikallisten isäntämiesten keskuuteen tuli tuulahdus aktiivista, karjalaista hevosmiesperinnettä.

Vuonna 1946 yhdistys hankki siitosoriikseen Toivon-Hurran. Ori jätti seudulle kymmenittäin hyviä jälkeläisiä. Konepajayrittäjä Niilo Ranni oli paikkakunnalla merkittävä työnantaja ja myös tunnettu hevosmies. Hän osti Toivon-Hurran vuonna 1948, mutta myi sen pian eteenpäin. 1940-luvun loppuvuosista 1950-luvun puoleenväliin oli tapana järjestää kolmet jääravit vuodessa, yleensä Roismalanlahdella, Kiikan Kiimajärvellä ja Karkussa Pappilanrannassa. Paikkakunnan parhaimmistoon kuului silloin Hannu Nisun huippusukuinen ori Tomuri, Heikki Pakarisen tamma Paula sekä E. Harsun ori Poiju.

Maatalouden koneellistuminen 1950-luvun lopulta lähtien vähensi voimakkaasti hevosenpitoa ja se heijastui myös juoksijajalostukseen. Lämminverihevosten myötä raviurheilu syttyi uutteen nousuun 1960-luvulla. Paikallisista miehistä lämminveriraviurheilun edelläkävijöitä olivat Vilho Lehikoinen, Tuomo Mäkelä ja Ruotsilan kartanon isäntä Karl August Rydman. Heidän ennakkoluuloton toimintansa nosti Tyrvään seudun lämminveriraviurheilun Suomen kärkitasolle seuraavan vuosikymmenen aikana. Lukemattomilla huippuhevosilla seitsemän vuosikymmenen aikana kilpaillut .Kiikan Maestro. Tuomo Mäkelä on ainutlaatuinen osa suomalaista raviurheilun historiaa.
 

Merkittäviä juoksijoita

Vireällä 1950-luvulla seudulla vaikutti runsaasti merkittäviä juoksijoita. Hannu Nisun huippujuoksijaori Tomuri (ennätys 30.8) jatkoi vuonna 1945 alkanutta kilpauraansa 1950-luvun puoleenväliin asti. Ahkerasti kilpaillut Tomuri kuului maakunnan parhaisiin hevosiin. Tomurin suku oli vailla vertaa, emä oli nelinkertainen ravikuningatar Tomu ja isä kaksinkertainen ravikuningas Lohdutus. Harvinaisen vauhdikas kolmikko olivat vuonna 1949 syntyneet tähtijuoksijat Heikki Pakarisen Aro-Usko, Vilho Lehikoisen Eri-Matti ja Tuomo Mäkelä Veto. Toistasataa voittoa juossut Aro-Usko oli Pakarisilla syntynyt, oman aikansa kovan kilpatamman, Paulan, varsa. Kuninkuusraveissa parhaimmillaan kuudenneksi sijoittuneen Aro-Uskon ennätys seisovalla lähdöllä oli 28.2. Heikki Pakarisen omistama ja useimmiten Osmo Pakarisen ohjastama Aro-Usko edusti haasteajoissa kolmena vuonna Satakuntaa, voitti Auran Ajot Turussa vuonna 1960 ja Satakunnan Haarikan kahdesti.

Vilho Lehikoisen Eri-Matti osallistui kuninkuusraveihin Lahdessa vuonna 1958. Oriin virallinen ennätys on 28.4, mutta 1000 metrillä hevonen saavutti ajan 25,0. Eri-Matti vaikutti myös siitoksessa ja sen nimekkäin jälkeläinen on kaksinkertainen ravikuningatar Marinka. Paikkakunnalla Eri-Matin jälkeläisistä menestyi Niilo Luonsin kasvatti Vinha-Matti, jolla Vilho Lehikoinen osallistui Forssan kuninkuusraveihin vuonna 1968. Tuomo Mäkelän Veto dominoi nopeustilastoja ennätysajallaan 26,9. Vuoden 1958 nopeinta oria ei koskaan kelpuutettu kantakirjaan, eikä se näin päässyt kilpailemaan kuninkuusraveihin ja oriin panos siitoksessa jäi valitettavasti näkemättä.


Suomen ja Neuvostoliiton raviyhteistyö alkoi 1950-luvulla. Suomen ravijoukkueen ensivierailu Moskovaan oli vuonna 1957. Kuuden hevosen edustusjoukkueeseen kuuluivat Tuomo Mäkelän Veto ja Vilho Lehikoisen Jaki. Jaki tuli aikanaan tunnetuksi talviratojen tasoitushaina, hevosen paras ennätys oli 30.2. Aivan perustellusti hevoskasvatusyhdistys saattoi vuoden 1957 vuosikertomuksessaan todeta, että raviurheilun painopiste Satakunnassa on Tyrväällä.

Kolminkertainen ravikuningatar Sato-Satu juoksi ensimmäisen tittelin Kuopiossa vuonna 1959 omistajalleen Pentti Yli-Houhalalle. Seuraavat tittelit Sato-Satu juoksi uudelle omistajalleen Tuomo Mäkelälle vuonna 1960 Käpylässä ja Jyväskylässä vuonna 1962. Helsingissä juostu 27,1a oli tamman ennätys. Nykyään Sato-Satu näkyy usean menestyshevosen sukutaulussa esivanhempana.

Voittokone ja erinomainen periyttäjä, vuonna 1964 syntynyt ori Vekkuli (ennätys 25,7) oli Tuomo Mäkelän seuraavia menestyshevosia. Vekkulin jälkeläinen Vekku-Lento (ennätys 26,7) voitti Derbyn vuonna 1976, mutta nuori ori menehtyi traagisessa tallipalossa vuonna 1977. Vekku-Lennosta ehti syntyä 89 varsaa, joista peräti 25 saavutti tähtiajan. Sukua vahvimmin jatkoi Kriterium-voittaja, 24,3 aikainen ori Suikku, jolla Tuomo Mäkelä kilpaili nelivuotiskaudesta 7-vuotissyksyyn. Suikku oli jo kilpailuaikanaan tammanomistajien suosiossa. Valioperiyttäjä Suikun jälkeläismäärä 1240 on Suomen suurin. Viimeisten vuosikymmenten menestyshevosissa on useita oman paikkakunnan kasvatteja. Kiikasta Krapin perheen kasvatti Ero-Mori osallistui kahdesti kuninkuusraveihin ja juoksi nimiinsä tasoitusajon Suomen ennätyksen 23.0.

Vuonna 1980 15 voittoa juossut Jouko Pakarisen Pelori ja Markku Kärjen Telluri keräsivät merkittävän voittosumman V5- ja talvisarjoista. Hieman myöhemmin pätkänopeuttaan näytti Mikko ja Timo Leivon Riikan-Poika 24,8a.

Tukholman Elitkamppeniin vuonna 1992 osallistui Soile Kopsan ja Kaarlo Koivuniemen omistama Perikuva. Ruotsissa juostu 22,1a on oriin ennätys. Kouvolan kuninkuusraveihin vuonna 2007 osallistui Sauli Lähdeniemen omistama ja valmentama Turon Loppi. Oriin sijoitus oli viiden ja paras ennätys 22,6a.

Tuomo Mäkelän otsikkohevosia 1990-luvulla olivat seutumme nopein kylmäverihevonen Vistari (21,4a) ja kuninkuuskisaan vuonna 1996 osallistunut ja myöhemmin siitoksessakin onnistunut Niko-Vokker (21,9a).
 

Lämminverisiä ennätyshevosia

Lämminverihevosten suunnannäyttäjiä tällä seudulla olivat Tuomo Mäkelä ja Vilho Lehikoinen. Lämminverihevoset hyväksyttiin Suomessa vuonna 1960 ja aivan alussa katse oli idässä. Presidentti Urho Kekkoselle Neuvostoliitosta lahjoitetun Kaunottaren ensimmäinen Suomessa syntynyt varsa Tamara tuli Tuomo Mäkelän talliin Kiikkaan. Varsin pian mallia otettiin kuitenkin länsinaapurista. Mäkelän ohella Vilho Lehikoinen oli uranuurtajia Ruotsin tuonnin suuntaan. Ensimmäinen Suomessa alle 1.20 juossut hevonen oli Vilho Lehikoisen Frappant, joka vuonna 1963 juoksi 19,8. Lehikoisen oma kasvatti Lady Speed voitti 4-vuotiaiden Derbyn vuonna 1971. Varhaisten vuosien ennätykset eivät ole vertailukelpoisia nykypäivään, mutta ihmehevoseksi tituleeratun Limitin 2-vuotisaika 20.0 häikäisi kaikki ravipiirit. Tuomo Mäkelä myi oriin pian Ruotsiin, minne se jätti 400 varsaa. Lämminverivoittoiseksi muuttuneen raviurheilun 1970-80 .lukujen suurmenestyjät nostivat Tuomo Mäkelän maamme kaikkien aikojen parhaimpien ravimiesten ja valmentajien kärkipäähän, myös ulkomailla tunnetuksi. Mäkelän tallin lukuisia ennätyshevosia olivat vuoden 1966 nopein hevonen Isorsk (17,7). Harmaa Mynttorg ravasi Suomen ennätysvauhtia vuosina 1974 (16,4) ja 1975 (15,8). Dennison Hannover hurjasteli Mikkelissä 1986 12,4.

Tuomo Mäkelän valmennustalli niitti mainetta säännöllisesti 1960-luvulta alkaen. Pulemjotin, Frances Minin, Flight Boyn ja Meadow Musialin kintereillä seurasi tällä seudulla myös muita menestyviä hevosia. Oman aikansa vauhtikoneita olivat Lehikoisen Pikant, Royal Speed ja Valiron. Pikantin tulos 16,5 oli kovaa luokkaa vuonna 1975. Lehikoisen tyttärentyttären Irina Jalamon Valid Darling teki pitkän ja menestyksekkään kilpauran.

Martti Pakarisen tallista tulivat muun muassa pätkänopea tamma Lovely Me ja oma kasvatti, Derby-finalisti Circo. Osmo Pakariselle useita voittoja juoksivat Great Fast ja Grain. Jorma Ketolan tamma Egyptian Queen saavutti ennätyksen 14,6.

Liisa ja Kosti Irrin New Lady juoksi parhaimmillaan 1.13,8. New Ladyn menestysjuoksujen takaa löytyy aktiivia parinkymmenen hevosen ammattivalmennustallia Kutalassa ja Tampereen Teivossa pitävä Tuija Irri.
 

Pitkän linjan kasvattajia

Alueella syntyneiden varsojen määrä vakiintui 1980-luvulla 20-30 välille ja ikäluokista on säännöllisesti noussut menestyviä kilpahevosia. Kiikkalaisen Tuomas Krapin emätammat Katve ja Ero-Sirkka saavuttivat huomattavaa arvostusta jälkeläisillään. Ero-Sirkasta jäi kaksi alle 1.25 ennätyksen juossutta valiojuoksijaa ja viisi tähtijuoksijaa. Ero-Sirkan varsoista Ero-Mori (23.0) juoksi kilpaurallaan 37 voittoa ja keräsi markoissa lähes 100.000 euron voittosumman. Pitkän matkan juoksijana tunnettu Suikun-Sälli saavutti ennätyksen 24.6. Katveen nopein jälkeläinen on 400.000 markan voittosumman ja 23,9 volttiennätyksen juossut Tähti-Virka 23,9. Useita hevosia Houhajärvellä kasvattaneen Rauno Laurilan emätamman Jolkutuksen nopein jälkeläinen on Vikuneeri 24.1. Martti Hämäläisen tallin Eri-Carmenin varsoista nopein on Tähti-Carmen 24,3. Pentti Mustanojan tallissa Myllymaassa syntynyt Ressan-Vävy on myös saavuttanut valioajan 24.0 Ensimmäinen Suomessa syntynyt haamumaileritamma My Savannah on Kirsti Pulkkisen kasvatti Kiikasta. Vuoden 1989 Kriterium-voittaja Ceri Boy on hevoskauppiaana tunnetun Gunnar Frimanin kasvatti. Jouko Pakarisen tallissa vaikuttaneen tamman Amoruus jälkeläisiä olivat Ilon-Pito 27,2, sekä yhteensä 31 voittoa ja 29.0 ennätyksen juossut Pelori ja ahkerasti kilpaillut Riion. Varhaisemmista kasvateista ravikuningas Puhemies syntyi vuonna 1957 Mauri Haapaniemellä Kärppälässä. Nelivuotiskauden Puhemies kilpaili Masosta Kusti Hämäläisen omistuksessa.

Tämän päivän suurin kasvatustalli on Härkälöillä Kiikoisissa. Esko Härkälän kasvateista Passin Liina, Ponten Piku ja Vajatso sekä Erkki Härkälän kasvattama ja kilpailuttama Poika-Vesori (25,6) ovat nimekkäimpiä.
 

Toiminta jatkuu perinteitä kunnioittavalla tavalla

Tyrvään ja lähikuntain hevoskasvatusyhdistyksen uudet säännöt ja uusi nimi Vammalan seudun Ravi hyväksyttiin vuonna 1993. Toiminnan painopisteenä ovat edelleen tukea hevoskasvatusta, järjestää kantakirja- ja varsanäyttelyjä sekä jääraveja, joita pyritään kehittämään monipuolisen perhetapahtuman suuntaan. Yhdistys järjestää myös koulutustilaisuuksia ja matkoja huomattaviin kilpailutapahtumiin. Aikakirjoihin Vammalan jääravit jäävät totopelin johdosta. Vammalan jäällä pelattiin totalisaattoria kaksipäiväisissä ajoissa vuonna 1964, mutta sitten seurasi 21 vuoden tauko. Raviperinne herätettiin uudelleen henkiin 1985 ja sen jälkeen kilpailuja on olosuhteiden salliessa järjestetty säännöllisesti. Vuonna 1989 ohjelmassa oli V4-vedonlyönti, viimeinen kerta kun Suomessa on totoa pelattu muualla kuin kiinteällä raviradalla.

Raviurheilun ammattimaistuminen ja toisaalta yleisömäärien lasku paikan päällä ravikilpailussa muuttavat raviharrastuksen toimintaympäristöä. Lajin tunnetuksi tekijänä ja harrastuksen ylläpitäjinä paikallisyhdistyksillä on edelleen merkittävä tehtävä.

©2019 Vammalan ravi - Putteri (MMD Networks Oy)